Hei vaan taas! Oon ollut onnellisesti takaisin Suomessa nyt jo useamman kuukauden, joten onkin erittäin hyvä aika muistella viime kevään vaihtojaksoa ja pohdiskella mitä siitä jäi käteen.
Vaihdossa oli monta pientä asiaa, joita ikävöin tosi paljon. Kurssit tuntuivat todella helpoilta, joten koulunkäynti (ja käymättömyys) oli yhtä juhlaa. Rakastan pitsaa, ja Jenkeissä se oli ihan omaa luokkaansa. Muistoissani on ikuisesti myös yhden dollarin (!!!) maksanut long island iced tea.
Valkoinen ruusu ei vaan ole sama kuin Domino’s.
Eniten kaipaan kuitenkin niitä ihmisiä, joihin tutustuin ja joista sain läheisiä ystäviä. Meidän vaihtariporukassa oli niin ihania tyyppejä, ettei edes 11 tunnin road tripit tuntuneet pahalta. Ikävöin arkea näiden ihmisten kanssa: sitä, että tavattiin koulun ruokalassa, valitettiin samoista asioista kuin joka päivä, ja sitä että illalla kokoonnuttiin mun kämpille hengaamaan Mike’s hard lemonadet käsissä.
Taustalla tällä kertaa Chicago.
Vaihtarikokemuksessa itsessään ei ollut mitään, mitä en kaipaisi. Jenkeissä elämisessä taas on montakin asiaa, joiden puuttuminen nykyisestä elämästä on pelkästään positiivista. Ensimmäisenä tulee mieleen julkiset vessat, jotka vetävät itse itsensä. Nämä ”todella kätevät” kapistukset eivät ikinä toimineet kunnolla ja joskus riitti jo se, että avasi vessakopin oven niin vessanpönttö alkoi pitämään omaa show’ta. Missourin ikuinen tuuli on myös mun ei kiitos enää koskaan -listalla.
Eniten Missourissa eläessä ärsytti kuitenkin niin sanottu pelotteluilmapiiri. Jos kertoi esimerkiksi aikovansa mennä bussilla johonkin, niin ensimmäiseksi sai vastaan kauhistelua siitä, miten bussiasema on huonolla alueella ja miten koko hommassa tulee varmasti käymään huonosti. Melkein mitä tahansa tekemistä pystyttiin demonisoimaan ja jos kaiken sen negatiivisen puheen olisi ottanut tosissaan, niin olisi monta asiaa voinut jäädä tekemättä. Tästäkin huolimatta suurin plussa Suomeen paluussa on kuitenkin se, ettei tarvitse enää kuunnella Draken God’s plania, joka oli meidän vaihtari-iltojen suosituin biisi.
Vaikka muuttaminen ulkomaille puoleksi vuodeksi oli tosi kaukana mun mukavuusalueelta, niin en kadu sitä pätkääkään. Lähdin Missouriin avoimin mielin ja palasin Suomeen monia kokemuksia rikkaampana. Vaihtoon lähteminen on ja tulee varmasti aina olemaan yksi parhaimmista päätöksistä, mitä oon elämässäni tehnyt ja voin suositella sitä ihan jokaiselle.
